Perunkirjoitus

Mitä maksaa?

Usein kysytään, paljonko perunkirjoitus maksaa. Kysymys on tärkeä, mutta voi osaltaan kertoa siitä, ettei kysyjä täysin ymmärrä, mistä perunkirjoituksessa voi olla kyse. Standardihintoja on vaikea antaa, sillä kuolinpesät poikkeavat toisistaan yhtä paljon kuin ihmisten elämäntilanteetkin. Yksinkertaiseen perunkirjoitukseen ei kulu paljoa aikaa mikä luonnollisesti vaikuttaa hintaan. Monimutkaisemmassa tapauksessa aikaa kuluu enemmän. Usein perintöverotukseen liittyvät kysymykset vaativat selvittelyä. 1 000 euron veroedun selvittämiseksi ei tietenkään kerrytetä 1 100 euron kuluja.

Perunkirjoitus mielletään usein vain omaisuus- ja velkaluettelon laatimiseksi. Perunkirjoituksen haastavuus liittyy kuitenkin osaltaan siihen, että maallikon on lähes mahdotonta tietää, milloin asiassa tarvitaan oikeudellista asiantuntemusta. Mikä maallikosta näyttää selvältä, ei ole sitä juristille ja välillä päinvastoin.

Perintöverotus

Koska perunkirjoitus on myös veroilmoitus, ei ole samantekevää, miten asiat kirjataan siihen. Omaisuuden kanssa voidaan menetellä useilla eri tavoilla perinnönjaossa, ja valittava menettelytapa saattaa vaikuttaa suurestikin verorasituksen määrään. Asianajajan tehtävänä on esittää osakkaille etukäteen vaihtoehdot. Kannattaako esimerkiksi vedota omistusoikeustestamenttiin, vai pidättäisikö omistusoikeustestamentista itselleen vain hallintaoikeuden? Kannattaisiko perinnöstä luopua veron keventämiseksi? Entä milloin tulisi verotuksellisista syistä vedota lesken tasinko-oikeuteen tai oikeuteen olla luovuttamatta omaisuutta ensiksi kuolleen perillisille? Miten perittävän ja lesken yhteisen kodin myynti järjestetään niin, että vältytään luovutusvoittoverotukselta?

Usein maksetaan paljon veroja vain sen vuoksi, ettei perunkirjoituksen toimittaja hallitse perintöverotusta tai tutustu siihen.

Riitaisuudet

Perunkirjoitus ja sitä seuraava perinnönjako eivät ole kuitenkaan pelkkää juridiikkaa. On ensisijaisen tärkeää järjestää perunkirjoitus siten, ettei kukaan koe jäävänsä ulkopuoliseksi, ja kaikilla on mahdollisuus esittää kantansa tasavertaisesti. Usein ehkä entuudestaan tulehtunut tilanne räjähtää riidaksi, kun joku tai jotkut osakkaista aiheesta tai aiheetta kokevat perunkirjoituksen järjestelyn esimerkiksi jotenkin syrjiväksi. Perunkirjoitus on järjestettävä siten, ettei kukaan koe tulevansa kaltoin kohdelluksi.

Parhaimmillaan voidaan ammattilaisen avuin välttää vuosikymmenien synnyttämien jännitteiden riistäytyminen riitelyksi. Pahimmillaan tökerösti hoidettu perunkirjoitus johtaa hallitsemattomaan riitelyyn silloinkin, kun asiat on helposti järjestettävissä. Huonosti mennyt perunkirjoitus heijastuu myös perinnönjakoon.

Erittäin tärkeää on se, että kaikille lähetetään etukäteen perukirjan luonnos ja pyydetään kommentit. On kohtuutonta edellyttää, että perunkirjoitustilaisuudessa voisi jotenkin arvioida perukirjaa ilman etukäteistutustumista. Vielä sopimattomampaa on esittää valmista jakosopimusta perunkirjoituksen yhteydessä. Vasta perukirjan perusteella voidaan arvioida pesän tilaa, eikä ketään pidä hoputtaa tai painostaa asiassa.